Äkillisesti muuttuva isyys

Monet äkilliset kriisit voivat vaikuttaa merkittävästi miehen ja perheen hyvinvointiin mutta erityisesti myös miehen isyyteen. Kriisinä voi olla esimerkiksi yllättävä oma, puolison tai lapsen sairastuminen tai vammautuminen. Uudessa tilanteessa isä joutuu hakemaan uutta toimivaa roolia isänä perheessä. Tämä voi olla haastavaa etenkin, jos kriisi on vaikuttanut isän toimintakykyyn ja nostanut esiin ahdistuksen ja hädän tunteita.

Riskinä on, että vanhemmuutta ei saada rakennettua turvalliseksi ja perheen hyvinvointia tukevaksi. Tilanteessa onkin tärkeää tarjota tukea isälle, jotta tämä saa jäsennettyä omia tunteitaan uutta roolia rakentaessaan. Kriisitilanteessa tuen tarvetta arvioitaessa on olennaista kuulla perhettä ja myös isää tasavertaisesti. 

KOKEMUSISÄN TARINA: ÄKILLISESTI MUUTTUNUT ISYYS

Jussi sairastui aivoinfarktiin 40-vuotiaana. Hänen kaksi poikaansa olivat silloin murrosiässä. Vanhempi pojista menehtyi samaan sairauteen 3 vuotta sitten, nuorena aikuisena. Myös Jussin oma isä on menehtynyt aivoverenvuotoon Jussin ollessa lapsi. Aivoverenkiertohäiriöiden perinnöllisyyttä tutkitaan, mutta vaikuttaisi siltä, että Jussin elämän kolme tapausta on puhdasta sattumaa. Kaikki nämä tapahtumat ovat muokanneet Jussin elämäntarinaa ja isyyttä. ”En ole jäänyt niitä surkuttelemaan, mutta olisi elämä voinut paremminkin mennä.”

Jussi kertoo, että sairaus on vaikuttanut eniten muistiin, lähinnä niin, että on vaikeaa muistaa aikaa ennen sairastumista ja sairauden ensivaiheita. Mielikuvat noista ajoista ovat lähinnä poikien ja vaimon kertomaa.

Jussi kertoo, miten sairastuminen muutti häntä isänä. ”En ole malliesimerkki isästä, tein paljon töitä. Olin yrittäjä, tein pitkää päivää. En halua perustella enkä selitellä sillä mitään. Olin liikaa töissä, liian vähän läsnä. Sairastumisen jälkeen olin liikaakin läsnä ja sekään ei ollut hyvä asia. Tähän sairauteen kuuluu keskittymiskyvyn puute, en siedä hälyä enkä yleistä levottomuutta. Pojat olivat murrosikäisiä; levottomia, säntääviä ja äänekkäitä, ainakin siltä tuntui. Silloinkaan, kun olin läsnä, en ollut hyvä isä – miten tätä hyvyyttä nyt katsotaankaan… ” Jussi halusi pitää pojat etäällä sairaudestaan. Se näkyi muun muassa siinä, että pojat eivät aluksi päässeet katsomaan häntä sairaalaan. Tästä pojat ovat myöhemmin isälleen palautetta antaneetkin. Sairaalasta pääsyn jälkeen roolit olivat muuttuneet. ”Pojat kävelyttivät minua. Heistä tuli tuki sille, jonka olisi pitänyt tukea heitä.”

Lähde: Miessakit Isän näköinen – työkirja 2019