Vauvaperheen isyys

Isän aktiivinen läsnäolo vauvaikäisen arjessa on merkittävä hyvinvoinnin kannalta. Isän viettäessä aikaa lapsen kanssa hoitaen (tyydyttäen lapsen tarpeita) ja leikkien lapsen kanssa lapsi oppii tunnistamaan isänsä ja saa mahdollisuuden kahdenvälisen suhteen luomiseen. Nämä asiat vahvistavat isän ja lapsen välistä kiintymystä ja vuorovaikutusta, jotka vaikuttavat myönteisesti molempien hyvinvointiin. Varhainen vuorovaikutus syntyy yhdessäolosta, kokemisesta ja tekemisestä yhdessä vauvan ja isän kanssa ensimmäisinä elinvuosina. Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hän kokee turvallisuutta. Isän katseet, kosketukset ja puhe ovat vauvalle tärkeitä. Vauva vastaa niihin katsein, elein ja ilmein. Vauva muovaa kuvaa itsestään vanhempien katseesta. Turvallinen kiintymyssuhde ja varhainen vuorovaikutus antavat vauvalle elämälle vahvan pohjan.  Jaetun vanhemmuuden toimiminen edellyttää isältä omaehtoisuutta sekä äideiltä tilanantamista isyydelle. Lähde: Miessakit

Vauvaperheen haasteita ovat lapsen unirytmin vaikeudet ja mahdolliset sairauskierteet, oma jaksamien, väsymys, matala kynnys kiukkuun työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen sekä läheisen tukiverkoston puuttuminen. Vauvan tuomista haasteista on hyvä jutella lasten äidin kanssa sekä ottaa ne puheeksi mm. neuvolassa ja pyytää apua. Avuntarve ei ole merkki huonosta isyydestä! Kysy onko tarjolla tapaamisia muiden vauvaperheiden isien kanssa!

“Hienoja hetkiä kun näet vauvan kehittyminen ja saan kokea läheisyyden ja yhteyden pienokaiseni kanssa. ”

“Aluksi kaikki tuntuu tosi uuvuttavalta ja hankalalta mutta se helpottaa aika nopeesti kun tottuu ja oppii vauva -arkeen”.

“Kukaan ei tarjonnut meille apua, enkä osannut edes hakea sitä, olisin säästynyt monilta turhilta mokilta, joka näkyi vaimon uupumisena “. “Olisin tarvinnut juttelua muiden vauvaperheenisien kanssa, mutta meidän paikkakunnallamme sitä ei ollut tarjolla”.

Mikä on sinulle parasta vauvaperhearjessa?

Mitä tunteita vauvaperhearki sinussa herättää?